LAJIT

PK-TOTTELEVAISUUS

Palveluskoirien tottelevaisuus on kentällä tapahtuvaa hallintaa koiran kanssa. Tottelevaisuus kuuluu jokaiseen PK-lajiin maasto-osuuden lisäksi (poislukien erikoisjälki).

Palveluskoirien tottelevaisuus on pääpiirteittäin samanlaista kuin TOKO, mutta arvostelussa kiinnitetään huomiota hieman erilaisiin asioihin. Palveluskoirakokeessa mitataan koiran ohjattavuutta, temperamenttia, vietti- ja työskentelykestävyyttä sekä hermorakennetta (Tokossa on tärkeää tekninen suorittaminen). Samaan aikaan kentällä suorittaa tottelevaisuutta aina kaksi koirakkoa. Toisen suorittaessa liikkeitä, on toinen paikallaanmakuussa. Samalla koiralla voi aivan hyvin osallistua tokoon ja pk-tottikseen, mutta suotavaa olisi päättää, kumpaan tahtoo enemmän panostaa.

Tottista voi alkaa opettaa leikin varjolla jo aivan pienelle pennulle. Silti hyvän tottiksen rakentaminen valmiiksi koesuoritukseksi vie paljon aikaa ja vaatii valtavan paljon työtä.

Ennen varsinaisia PK-kokeita tulee koiran suorittaa käyttäytymiskoe, eli BH. Tämän kokeen voi suorittaa myös ei-palveluskoirarotuiset koirat. BH:ssa on muutamia samoja liikkeitä kuin tavallisessakin kokeessa, mutta tämän lisäksi BH:een kuuluu kaupunkiosuus erilaisin tehtävin.

HAKU

Hakukokeen henkilöetsinnässä koiran tulee etsiä, löytää ja ilmaista merkityltä alueelta sinne piiloutuneet 3 ihmisiä. Etsittäviä henkilöitä kutsutaan maalimiehiksi. Henkilöhakualueen koko kasvaa koeluokittain. 1-luokassa alue on kooltaan 100 m x 100 m, ja etsintäaika 8 minuuttia. 2-luokassa 100 m x 200 m, ja etsintäaikaa on 13 minuuttia ja 3-luokassa 100 m x 300 m, ja etsintäaikaa on 17 minuuttia. Alueen keskilinja on merkitty, ja ohjaaja kulkee tätä merkittyä linjaa pitkin ohjatessaan koiran etsintää.

Maalimiehet menevät piiloihin ennen koiran ja ohjaajan radalle tuloa. Tuomari selittää ohjaajalle alueen rajat ja ohjaajan tulee ohjata koira suorittamaan etsintää alueen sisällä. Koiran tulee etsiä alue järjestelmällisesti risteillen keskilinjalta alueen reunoihin ja takaisin. Saadessaan hajun maalimiehestä koiran tulee paikantaa haju ja ilmaista löytämänsä maalimies joko haukkumalla tai tuomalla ohjaajalle rulla merkiksi löytyneestä maalimiehestä.

Haukkumalla ilmaisevan koiran tulee pysyä maalimiehen välittömässä läheisyydessä ja haukkua siten, että ohjaaja vaivattomasti löytää koiran luo. Rullalla ilmaiseva koira ottaa maalimiehen löydettyään kaulapannassaan roikkuvan rullan suuhunsa ja vie rullan ohjaajalle, joka kytkee koiran taluttimeen ja käskee koiran palata maalimiehen luo.

Hakukokeessa koira ei missään tapauksessa saa olla aggressiivinen maalimiehiä kohtaan. Ei myöskään ole suotavaa, että koira on liian mielistelevä, vaan koiran tulee antaa maalimiehen olla rauhassa ja antaa hänen tulla myös häiritsemättä pois piilosta. Kun maalimies on löytynyt ja tullut pois piilosta, palataan keskilinjalla samalle kohdalle mistä ilmaisuun lähdettiin ja ohjaaja lähettää koiran jatkamaan etsintää.

Haun harjoitteluun tarvitaan koulutusryhmä, joka kokoontuu yhdessä kouluttamaan koiria etsintään. Jokainen ryhmän jäsen kouluttaa ryhmässä omaa koiraansa, mutta toimii myös toisille maalimiehenä. Kokeessa tuomari arvostelee koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja erityisesti koiran halukkuutta etsintään ja maalimiesten ilmaisuun.

PK-hakuun kuuluu henkilöetsinnän lisäksi tottelevaisuusosuus sekä toisena maasto-osuutena esine-etsintä.

JÄLKI

Jälkikoe on koemuodoista suosituin. Palveluskoirakokeissa koira jäljestää ihmisen tekemää jälkeä. Jälki tehdään siten, että jäljentekijä, koiralle vieras henkilö, kävelee maastossa suunnitellun reitin ja jättää kävelyuralleen 6 jälkiesinettä, n. 10 cm pitkiä kuivia, radan tunnuksella merkittyjä oksanpätkiä.

Jälki pitenee luokittain, 1-luokassa jäljen pituus on 500, 2-luokassa 1000 ja 3-luokassa 1500 metriä. Myös jäljen vanhentumisaika pitenee siten, että jälki on tehty 1-luokassa noin tuntia ennen jäljen ajoa, 2-luokassa n. 1½ ja 3-luokassa 2 tuntia ennen jäljen ajoa. Koira etsii jäljen 30 – 40 – 50 metriä pitkältä suoralta linjalta, jonka yli jostain kohdasta jäljen tekijä on kävellyt. Kokeessa koiranohjaaja ei tiedä, mistä kohtaa jälki kulkee linjan poikki. Aikaa jäljen ajamiseen ja jälkiesineiden ilmaisemiseen on 1-luokassa 20, 2-luokassa 30 ja 3-luokassa 40 minuuttia.

Koiralla tulee olla n. 10 m pitkä jälkiliina (naru), joka on kiinnitetty joko kiinteään pantaan tai jälkivaljaisiin. Ohjaaja lähettää koiran etsimään jälkeä tuomarin osoittamasta kohdasta etsintälinjan päästä. Ohjaaja seuraa koiraa n. 10 metrin etäisyydellä. Tultuaan jäljen kohdalle koiran tulee lähteä seuraamaan sitä oikeaan suuntaan eli samaan suuntaan kuin jäljentekijä on kulkenut. Koiran tulee seurata jälkeä tarkasti siten, että se löytää kaikki kuusi jälkiesinettä, jotka sen tulee ilmaista tai viedä ohjaajalle.

Jälkikokeessa tuomari arvostelee vain koiran jäljen etsimisen ja jäljestämään lähdön. Tämän jälkeen ohjaaja ja koira työskentelevät kahden kesken, kunnes tulevat jäljen päähän esineelle nro 6, johon jälki loppuu. Tämän jälkeen ohjaajan tulee luovuttaa esineet tuomarille tai kokeen toimihenkilölle, joka kirjaa tuodut esineet, ja näiden perusteella voidaan todeta, miten koira on jäljestämistehtävästä suoriutunut.

ERIKOISJÄLKI

Erikoisjälkikoe on jäljestämiskoe, jossa koiran suoritus arvostellaan koko jäljestämisen ajan. Kokeessa ei ole tottelevaisuusosuutta. Jälki tehdään yleensä pellolle tai muuhun avoimeen maastoon. Koeluokkia on kaksi.

Luokassa 1 jälki on 1000–1400 askelta pitkä ja kaksi tuntia vanha. Jäljelle jätetään neljä käyttöesinettä, jotka koiran on ilmaistava, kulmia (90°) on kuusi. Luokan 2 jälki on noin 2000 askelta pitkä, kolmen tunnin ikäinen, esineitä ja kulmia jäljellä on seitsemän. Lisäksi kummassakin luokassa jäljen ylittää toisen henkilön tekemä harhajälki, joka tehdään 30 minuuttia ennen jäljen ajamista.

Koiran tulee seurata jälkeä tarkasti ja hyvin maavainuisesti. Jokainen poikkeama jäljeltä alentaa arvosanaa.
Tämä mielenkiintoinen kansainvälinen koemuoto on ollut Suomessa koelajina vuodesta 1995. Se on saavuttanut vähitellen kasvavan harrastajakunnan, joka on jo MM-kilpailuissa saavuttanut erinomaisia tuloksia.

Lajin harrastaminen vaatii harjoituspaikoiksi peltoja, joille ei aina ole kovin helppo saada lupia, ja esimerkiksi viljan ja heinän kasvuajat vaikeuttavat harjoitusolosuhteita.